Voi muovi syödä munkkeja ja rauta laulaa taas
Voi betonilla paistatella päivää ihanaa
Kai puu on paljon kokenut ja nähnyt elämää
Mutta tässä tulee se, jonka varjoon kaikki jää:
Harsoinen teräs
Voi ihminen kuin ihminen saada jalat jäniksen
Mutta uhriksi jos joutuu harsoisen teräksen
Saavat kädet kaiken tuntevat ja diplomaatin suun
Saa pikkuaivot poliisin ja sydän antautuu
Harsoinen teräs
Se antaa silmät vieraan, opettaa huiputtamaan
Se vippaa vieraan sydämen ja näin petkutus alkaa
Se on pehmeä, kuuma, kaunis ja kiiltävä giljotiini
Kun se laulaa on ääni kultaa mutta sanat pyövelin
Harsoinen teräs
